Rakkaudesta

kirjoittanut Gregorian Bivolaru

Rakkaus on yksi Jumalan olennaisista realiteeteista. Löytämällä rakkauden löydämme Jumalan olemassaolon. Rakkaus on Jumalan varsinainen ”olemus”. Rakkauden loputon energia tulee Jumalalta ja luo kaiken, mikä on hyvää, jumalallista, harmonista, totta ja ekstaattista. Kaikki ihanat ilmaisut sisältävät itsessään salaperäisen ja syvästi yhdistävän rakkauden energian. Kun rakkaus on läsnä meissä kaikissa, silloin me kaikki olemme Jumalassa. Rakkauden sanoinkuvaamaton energia on loputon ja kaikkivoipa harmonisen elämän lähde, joka ilmenee onnellisuutena, ilona, myötätuntona, hyvyytenä ja ekstaasina. Kaikki, mikä on hyvää, kaunista ja totta, on olemassa salaperäisen rakkauden energian avulla. Eikä mikään, mikä on todella ylevää, voi olla olemassa ja ylläpitää itseään ilman rakkauden energiaa.

Kaikki, mikä on kohottavaa, Jumalan kaltaista ja kiehtovaa, sisältää tätä salaperäistä rakkauden energiaa. Rakkauden energia on loputonta ja ikuista ja se on sekä lähde että lopullinen tarkoitus kaikille olennoille, jotka kaipaavat Jumalaa. Ihminen, jota usein ravitaan rakkaudella, kehittyy paljon nopeammin kohti täydellisyyttä, valaistumista ja yhteyttä Jumalan kanssa.

Ihminen, joka luopuu rakkaudesta (itsekkyydestä ja typeryydestä johtuen), erottaa itsensä yhdestä Jumalan olennaisesta energiasta ja siten valitsee tien kohti hajaannusta ja itsetuhoa, sillä silloin hän menettää johdonmukaisuutensa ja yhteenkuuluvuutensa.

Rakkaus ja Vapaus ovat erottamattomat, sillä ilman vapautta emme voi puhua rakkaudesta vaan pakosta.

Rakkaus on olennainen kriteeri ja samalla nopein menetelmä ihmisen harmoniselle kehittymiselle. Jos meissä on paljon rakkautta, Jumalan Koko todellisuus heijastuu olemuksemme Mikrokosmokseen.

Ihmisen, joka ei rakasta ollenkaan, ei pidä yllättyä siitä, ettei häntä rakasteta ollenkaan.

Ihmistä, joka rakastaa vähän, rakastetaan vähän.

Ihmistä, joka rakastaa paljon, rakastetaan paljon.

Ihmistä, joka rakastaa loputtomasti, tullaan rakastamaan loputtomasti. Jos kaipaat kiihkeästi, että sinua rakastetaan paljon, sinun täytyy muistaa, että sinun on ensin itse rakastettava paljon.

Ennemmin tai myöhemmin sinulle tarjotaan rakkautta, jonka ansaitset ja sen määrä on mitattu samalla mitalla kuin rakkaus, jota olet antanut. Vaikka joku tarjoaisi sinulle suunnattomasti suurta rakkautta, et kykene ottamaan sitä vastaan, ellet todella ansaitse sitä. Kun olet todella valmistautunut vastaanottamaan loputtoman rakkauden, joka on syvää, ylitsevuotavaa ja ylevää, silloin elämääsi tulee henkilö, joka pystyy tarjoamaan tämän syvän, ylitsevuotavan ja ylevän rakkauden.

Jos intensiivisesti, syvästi ja ylitsevuotavasti rakastat ihanteellista arkkityyppiä hetkellä, jolloin sinulla ei ole rakastajaa, joka voisi vastata tähän rakkauteen, valmistat itseäsi itse asiassa ihanalla tavalla (tietoisesti tai et) siihen hetkeen, jolloin kohtaat henkilön, joka antaa sinulle rakkauden, jonka ansaitsemiseksi teit kaiken.

Älkäämme unohtako, että rakkaus, ilman totuuden vankkaa perustaa, on kuin kaoottinen veden virtaus joessa, jossa ei ole rantatöyräitä.

Suuri rakkaus ja täydellinen transfigurointi tekevät rakastetustamme vieläkin kauniimman.

Kun rakastat tarpeeksi, löydät rakastamastasi henkilöstä ensimmäiseksi sen, mikä on kaunista ja ihanaa. Sen edessä, joka rakastaa intohimoisesti, kauneus paljastaa itsensä ja kasvaa jatkuvan transfiguroinnin kautta. Jokainen ihminen rakastuu henkilöön, joka täydentää häntä ja suo täyttymyksen. Ihminen, jota rakastamme intohimoisesti, on meidän kauneusihanteemme. Keneltä tahansa, jolta puuttuu henkistä intuitiota, kauniit kasvot ja kaunis keho voivat kätkeä pahan sielun.

Transfigurointi osoittaa meille, että kauneus on rakkauden lapsi.

Sydän, joka on jatkuvasti rakastunut kaikkeen, mikä on kaunista, totta ja hyvää, ei koskaan vanhene. Pelkästä kauneudesta, ilman sulokkuutta, puuttuu vetovoima. Kauneus yhdistettynä sulokkuuteen antaa viehkeyttä ja tekee henkilöstä lähes vastustamattoman. Kauneus, ilman hyvyyttä ja älykkyyttä, on kuin väljähtynyt olut, joka on avattu edellisenä iltana. Kauniit naiset ovat harvoin viisaita.

Kauneus säilyy kunnes rumuus alkaa päästä vallalle, mutta viisaus (kun se on saavutettu) kestää ikuisesti. Henkilöä, joka on vain kaunis, on hyvä katsella, mutta henkilön kanssa joka on viisas, on helppo elää, sillä tämä henkilö voi auttaa sinua heräämään tietämättömyydestä ja tulemaan viisaaksi ja onnelliseksi.

Nuoruudella on kauniit kasvot ja keho, mutta se on viisaus, joka tekee mielen ja sielun kauniiksi. Viehättävä nainen, jolla on kaunis keho, on Luonto Äidin hiljaista ansiota.

Kauniiden henkilöiden on oltava hyvin selkeitä ja tarkkaavaisia, sillä ylimielisyys herää helposti kun olet kaunis, ja silloin turhamaisuus korvaa kauneuden.

Luovu ilkeydestä, egoismista, kateudesta, mustasukkaisuudesta, turhamaisuudesta, kärsimättömyydestä, vihasta, sietokyvyn puutteesta ja typeryydestä. Älä unohda, että kun rakkaudesta tulee rajatonta, mahdottomasta tulee helposti mahdollista. Älä unohda että, niin kuin romanialainen kuvanveistäjä Brancusi sanoi, ”Kun lakkaamme olemasta kuin lapset, olemme jo kuolleita.” Tämän vuoksi sinun tulisi herättää ja vahvistaa sisäistä lastasi. Tällä tavalla tulet ja pysyt ikuisesti nuorena. Olemalla aina lapsenkaltainen ja pysymällä nuorena, on ihana lahja, jonka jokainen meistä voi vastaanottaa.

Samuel Ullman kirjoitti teoksessaan ”Nuoruus”: ”Nuoruus ei ole elämän ajanjakso, se on mielentila” (joogisella kielellä sanottuna, resonanssi hyödyllisten hienovaraisten nuoruuden energioiden kanssa). Hän kirjoitti myös: ”Nuoruus tarkoittaa luontaista rohkeuden vallitsevuutta arkuuden sijaan, halua seikkailuun helpon elämän sijasta.”

”Et tule vanhaksi vain siksi, että olet elänyt tietyn määrän vuosia. Tulet vanhaksi, koska käänsit selkäsi rakkaudellesi ja korkealle ihanteellesi. Vuodet saavat ihosi rypistymään. Luopuminen korkeasta ihanteesta saa sielusi rypistymään. Merkityksettömät kiinnostuksen kohteet, epäily, epäluulo, pelko ja epätoivo ovat salakavalia vihollisiamme, jotka hitaasti tekevät meistä kumaraharteisia ja muuttavat meidät tomuksi jopa ennen kuolemaamme.”

”Nuori on se henkilö, joka aina rakastaa ja olemalla hyvin utelias, on jatkuvasti hämmästynyt ja löytää monia mysteereitä asioista, joissa toiset ihmiset eivät näe mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tällainen henkilö kyselee aina kysymyksiä kuten ”Miksi?”, ”Mitä seuraavaksi tapahtuu?”, jne. Sellainen ihminen määrää elämänsä tapahtumat oman luovan ajattelunsa kautta ja löytää aina uuden onnellisuuden elämän jumalallisessa leikissä. Olet yhtä nuori kuin on rakkautesi ja uskosi. Olet yhtä vanha kuin on eristyneisyytesi ja epäilyksesi. Olet yhtä nuori kuin on itseluottamuksesi suuruus ja toiveesi. Olet yhtä vanha kuin itseluottamuksen puutteesi. Pysyt aina nuorena niin kauan kuin olet täynnä rakkautta ja hyvää tahtoa ja olet avoin kaikelle, mikä on kaunista, hyvää, totta, suurta ja jumalallista, olet vastaanottavainen rakkauden äänelle ja ihmisille ympärilläsi, rajattomalle ja Jumalalle.

Jos, tästä kaikesta huolimatta, puree sydäntäsi eräänä päivänä pessimismi ja kiusaa kyynisyys, koska et ottanut huomioon tätä neuvoa, suokoon hyvä Luoja armonsa vanhalle ja jäykälle sydämellesi.”

Uudessa Testamentissa Paavali sanoo seuraavaa rakkaudesta (1. kirje Korinttilaisille, jae 13):

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen, mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”